Jumalan kotkat

Tämmönen pikkunen postaus aiheesta, joka on puhutellu mua nyt.

Jesaja 40:31
"mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy."

Elo Jeesuksen kanssa on mulla nyt hiljaista, huokailua. Herra kuitenkin alkoi puhuttelemaan mua tällä aiheella, kun ensin luin tämän kohdan. Tämän jälkeen näin myrskypilvessä käärmeen. Muutaman päivän päästä tuo käärmeenmuoto näkyi taas pilvissä, mutta silläkertaa käärmeen suusta lähti jotain. Se oli kotka. Joskus mulla on semmonen tapa, että alan pohtimaan yrittääkö Jumala mua tällä tavoin puhutella. Olisinko itse tuo kotka, joka pääsee eroon pahasta käärmeestä.

Monesti asiat tulevat itselle henkilökohtaisiksi, mutta tämä varmasti soveltuu monelle. Me jaksetaan olla tässä julmassa maailmassa, kun odotamme Jeesusta. Me saadaan Häneltä uutta voimaa elämään, päästään siivillemme. Luotetaan Hänen työhönsä. Siihen, että Hän kuljettaa meitä juuri sitä tietä, mitä meidän tulee käydä.

Jesaja 48:17
"Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka lunastaa sinut vapaaksi: -Minä olen Herra, sinun Jumalasi, Minä opetan sinulle, mikä on sinulle hyväksi, minä opastan sinua tielläsi."

Tässä vielä Riku Rinteen tekemä kappale aiheeseen liittyen.

-Susse

Kun mä Sinut kohtasin

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa siitä, miten löysin Jeesuksen mun elämääni (kiitos ehdotuksesta ^^). Taustana voisin kertoa, että minulla on aina ollut lapsenusko, mutta ajattelin pienempänä, ettei Jumalalla voisi olla muuta merkitystä elämästä. Hän oli ehkäpä kaukainen ja kuuli kyllä rukoukset.

Olin suunnilleen kuudennella luokalla ja n.12-13 vuotias, kun mun äiti sai aivoverentulpan. Siitä seurasi hänelle näkökenttäpuutosta ja häikäisyä, onneksi ei sen vakavampaa. Tällöin mun äiti löysi Jeesuksen elämäänsä ja alkoi käymään seurakunnassa. Lopulta äiti alkoi viemään meidän koko perhettä seurakunnan tilaisuuksiin. Muistan kuinka outoa oli nähdä ihmisten ylistävän Jeesusta. He seisoivat ja kohottivat käsiään ilmaan. "Noi on ihan outoja" oli mun ajatus tuolloin.

Erään tilaisuuden aikana, kun kysyttiin, ketkä haluais alkaan seuraan Jeesusta, mä aloin miettiin toden teolla. Pitäisikö vai eikö pitäis? Mun sisaret lähtivät ihan innoissaan mukaan epäröimättä ja sanoivat mulle tuu säkin (niissä illoissa pyydettiin ihmisiä tuleen eteen, jotka halus antaa elämänsä Jeesukselle). "En mä halua mennä tonne" oli mun päälimmäinen ajatus koko ajan. Mutta sitten mun sisällä alkoi kuumottaan, miksen mä alkais seuraan Jeesusta, enhän mä voi mitään menettääkään, ja lähin marssien kohti lavaa. Mua jännitti ihan sairaasti. Tuona iltana mun koko perhe otti Jeesuksen elämäänsä (paitsi äiti, joka oli tehnyt sen jo aiemmin.)

Silloin kun mä tulin uskoon, mulle tuli tosi tärkeeks ylistäminen, se jota pidin ensin ihan outona. Ylistys on aina ravitsenut mun uskoa ja pitänyt mut iloisena. Laulaminen on ollut mulle aina helpoin tapa lähestyä Jumalaa, kun Raamatun lukeminen ja rukoileminen on pikkasen hankalempaa. Varmaan monelle muullekin Raamatun lukeminen on haastavaa, mulle se on siks etten muutenkaan välitä paljoa lukemisesta. Nykyään kun olen vanhempi tajuan Raamatun merkityksen elämässäni paremmin ja löydän aina uudelleen ja uudelleen kohtia jotka kolahtavat. Musta Jumala puhuu vahvasti Raamatun kautta, rohkaisten ihan mulle ajankohtasissa asioissa.

Jumala on ohjannut mua elämässä ihmeellisellä tavalla, pääsin seurakuntayhteyteen ja sain alkaa palvella. Oon löytäny itselleni miehenkin. Riparit oli mun elämässä kulta-aikaa. Varsinkin isosena musta oli ihanaa kohdata nuoria, ja antaa itsestään niille niin paljon kun pystyi. Oi mä kaipaan niitä aikoja! Nyt Jumala kutsuu mua toisella tavalla, en osaa selittää sitä täysin, mitä se on, mutta se liittyy varmasti lapsiin ja nuoriin. Tämän takia oonkin sitten ajatellut opiskella sosionomiksi.

Elämä on mulle seikkailua Jeesuksen kanssa. Hänestä oppii koko ajan uutta, ja Hänen merkityksensä kasvaa koko ajan omassa elämässäni. Aina elämä on toki vaikeeta, mutta kaikesta selviää Jeesuksen kanssa.

Ja niin tekin selviätte! -Susse

Syntinen, mutta armahdettu

Minä pieni ihminen

en osaa

Minä pieni ihminen

olen huono

Kuulostaako tutulta? Musta ainakin kuulostaa. En osaa pitää itseäni hyvänä, koska olen syntinen ja teen syntiä. Petyn aina itseeni, sillä en tee kuten oikeasti haluaisin syvällä sydämessäni tehdä. Tuntuu etten pääse ylös enkä eteenpäin. Tässäkö tämä elämä sitten on?

EI! Kaikki tuollaiset ajatukset ovat valhetta! Ne eivät kerro siitä, millainen ihminen todella olet. Sun ajatukset itsestäsi, eivät anna totuutta siitä, millaseks Jumala on sinut luonut. Jumalalla on suunitelma sulle ja mulle. Uskotaan ja luotetaan siihen.

"Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmsi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!" 

Psalmi 139:13-17

Kun oon miettinyt näitä asioita, Jeesus kertoi mulle jotain..kertoi, että vaikka mä olisin kuinka syntinen ja heikko, niin Jumala katsoo mua hänen lävitseen. Siinäpä mietittävää sitten meille kaikille. Jeesus kuoli ristillä, mun ja sun puolesta. Hänen takiaan me saadaan syntimme anteeksi ja lähestyä Jumalaa. Lisäksi juuri heikkoudessa olemme vahvoja. Emme itsemme tähden, vaan Jeesuksen.

Rukoile, että saisit huonot ajatukses itsestäs pois ja että Jumala näyttäis sulle suunitelmansa sua kohtaan. Jeesukselle avautuminen on auttanut ainakin mua näkemään asiat toisella tavalla, Hänen tavallaan. Ajattele myös miten Jeesus katsoo sua! On auttanut ainaskin mua, jos tunnen itseni rumaksi taikka huonoksi. Kaikki ei aina ole helppoa, myönnän sen, mutta mä haluan ainakin yrittää rukoilla.

Lopuks: sä oot ihana, kaunis/komee, ja upee persoona just sellatteena kuin oot, vaikka kuinka sinä itse tai joku muu väittäiskin toisin. Sinä oot ihme, suuri ihme!

Minä pieni ihminen

olen syntinen

mutta Jeesuksessa anteeksi saanut

Minä pieni ihminen

olen ihme

ja Jumalan mahtavissa käsissä

Ps. Jospa tähän kirjottamattomuuteen löytyis ratkaisu: Halusitko sinä tietää jotain, ehdottaa jotain aihetta? :)

Bless: Susse

Oisko jo aikaa?

Vad säger jag nu? Hyvää uuttavuotta! Näin jälkikäteen... Lulisin, että näiden kahden ekan kuun jälkeen oon taas valmis skriivailee tänne jotain mun elämästä ja tietysti yritän saada runoi aikaseks! Oon tosi pahoillani, etten oo kirjottanu tänne kahteen kuukauteen, mutta mulla on ollut aika paljon kouluhommia eikä ole tullut ideaa, mistä tänne nyt kirjoittaisi. Nytpä on sit lukuloma, ja ruotsin ja pitkän matikan lisäks mulla pitäis olla aikaa kirjoitella tänne!

Mulla on hyvin paljon odotuksia tästä vuodesta. Mulla oli penkkarit, kirjoitukset tulossa ja joulukuussa lakkiaiset! JJES! Sen jälkeen pääsen opiskeleen sitä mitä oon halunnu nyt kovasti, nimittäin sosionomiksi! Tää tulee olemaan varmasti myös Herran vuosi! Mä haluun tutustuu Jeesukseen enemmän, ja täyttää sen paikan, jonka Jumala on mulle antanut. Suosittelen myös teille muillekin, kannattaa tuntea Jeesus henkilökohtaisesti elämässä. Ite en oo katunu hetkeäkään, kun aloin seuraamaan Häntä! Olkoon vuotemme täynnä Herran viisautta ja odottamista!

-Bless: Susse

Enemmän Sua

Vähemmän mua

Sun kirkkautta Jeesus meissä

ja tulevissa teissä

Tee rakkaudellas tietä 

jotta sokeet sais nähdä

ja nukkuvat herätä

Enemmän Sua

Vähemmän mua