Kaste ja Jumalan rakkaus

Onpas taas kulunut pitkä aika siitä kun oon viimeks kirjoittanut! Monenlaista on tullut eteen ja tänään oon saanu pohtia ja toden teolla.

Mä olin tänää mun serkun lapsen kastejuhlassa. Aloin siinä miettiin, että ne asiat joita siinä tilanteessa sanotaan, on kyllä sellaisia, jotka sopii aikuiselle uskoon tulleelle, ei pienelle lapselle, joka ei tajua vielä mitään. Vaikka tosin uskon, että mun kaste tuli voimaan kun tulin uskoon. Kukin ajatelkoon miten ajattelee asiasta. Itse voin ainakin joutua miettiin sitä haluanko kastaa tulevaisuudessa lapseni.

Uskon, että lapset pääsee taivaaseen ilman kastettakin. Se uskohan on kaikkein tärkein. Otetaanpa esimerkki. Ristin luona ryöväri viimeisenä ajallaan tunnusti syntinsä ja uskoi Jeesukseen. Hän ei tarvinnut kastetta pelastuakseen. Pelastuminen ei ole kiinni kasteesta vaan uskomisesta. Kuitenkin kasteessa osoitamme kuuliaisuutemme Jumalalle. Jeesuskin kävi kasteella, eiköhän mekin silloin vain käydä! Jeesus myös käskee meitä kastamaan muita lähetyskäskyssään, mutta pitää huomata että kasteeseen liittyy samalla opettaminen.

Se mua myös ihmetyttää, että vanhemmilta kysytään: lupaatteko kasvattaa lapsen kristilliseen uskoon. Siinä vaiheessa tuntuu että vanhempien korvat heiluu. Nykyään kastaminen on vain tapa, jossa liitytään kirkkoon. Kirkko antaa meille vain hienoja palveluita maksua vastaan.

Tää asia on kuitenkin semmonen juttu josta vois keskustella ikuisuuden eikä siihen silti sais selvyyttä. Eikä meidän tarvikaan aina tajuta kaikkea vaikka ne herättääkin kysymyksiä. Jumala kyllä rakastaa meitä, ollaanpa me kastettu lapsikasteella tai aikuiskasteella.

Toinen juttu mistä sain ymmärrystä tänään oli kun mun serkku katso lastaan. Ne silmät! Niin täynnä rakkautta! Ja sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta, Jumala katsoo meitä ihan samalla tavalla! Mulle tuli tästä ihan mahtifiilis! Me ollaan Jumalan lapsia! Me saadaan olla Jumalan hoidossa ja Hän rakastaa meitä! Meidän ei tarvi osata mitään. Me saadaan olla kuin vauvoja Jumalan edessä. Jumala ei vaadi yhtään mitään! Mä en pysty tähän kuvaileen sitä mun intoo minkä sain tästä! Hehe, Jumala opettaa mulle itsestään koko ajan vain uutta! Tekis mieli kirkuu ja itkee onnesta! Rakastan Jumalaa! AAAA HALLELUJA!!!!

Ps. Tällä kertaa ei runoa, sillä en oo kirjotellu niitä vähään aikaan. Toivottavasti ens kerraks oisin tehny hyvän runon tänne. Tämmöstä tällä kertaa! Oo siunattu! -Susse