Oon ollu iha innoissani ku mulle on taas avautunu se miten haluan elää. Mä haluan rakastaa. Se on semmonen voima, joka voi muuttaa kaiken. Se on ihan meistä jokaisesta itsestä kii miten eletään. Tarkoitan siis, että jos me eletään rakkaudessa ja rakastetaan nii voidaan muuttaa maailmaa. Tärkeintä olisi aloittaa niistä ihmisistä, jotka ovat lähellämme: perhe ja ystävät. Rakkaus on kaikista suurin ja se voittaa kaiken pimeyden! "Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus." 1.Kor.13:13.
Rakkaus on voimalähde
elämän tarkoitus
Jumalan totuus
Sitä ikävöitsee
sitä halajaa
sitä ilman ei voi elää
se mistä saa
ilon
rauhan
vapauden
Jeesuksen veren alla
rakkaudesta tuli täydellinen
Jumalan rakkaus ei katoa
se pysyy
ja se on meille jokaiselle
Rakastetaan kuten hänkin rakastaa
muututaan ja rakastetaan
Ilman rakkautta ei olisi mitään
kaikki olisi turhaa jauhoa
rakkaus pysyy, muu katoaa
rakastetaan
Jumalakin rakastaa
Millasta meidän rakkauden sitten kuuluis olla? Vastaus löytyy juurikin ensimmäisen Korinttilaiskirjeen kolmannestatoista luvusta. "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii." 1.Kor.13:4-7
Useasti me ei olla semmosia, mitä rakkaus on. Me ollaan kärsimättömiä eikä jakseta odottaa. Tämä koskee myös sitä kun rukoilemme Jumalaa. Haluamme aina kaiken just silloin kun me sitä pyydetään, eikä odoteta sitä aikaa kun Jumala tahtoo sen antaa. Me ollaan kateellisia ja verrataan itseämme aina toisiin. Haluamme olla yhtä komeita tai kauniita kuin jotkut ovat. Haluamme olevan hyviä urheilussa tai piirtämisessä kuin toinen on. Kuitenkin Jumala loi meidät just tämmösiks mitä ollaan ja meidän pitäis olla siihen tyytyväisiä. Jumala rakastaa meitä just semmosina kuin ollaan. Me ollaan ylpeitä ja ylpistytään, jos meillä käy hyvin jossain asiassa. Se kovettaa sydäntämme ja meistä tulee vaikeasti lähestyttäviä. Me ollaan kovia, eikä lempeitä ja työnnetään muut luotamme pois. Me ollaan itsekkäistä ja kaikki on aina minä, minä, minä ja minä. Haluamme aina hyötyä kaikesta. Me yleensä katkeroidutaan ja muistetaan kaikki paha mitä meille on tehty. Ollaan anteeksiantamattomia. Miksei annettais anteeks kun Jumalakin on antanut anteeks meille kaikki syntimme? Me ilostutaan kun toiselle käy huonosti.
Jumala voi kuitenkin meitä muuttaa. Pitäisi rukoilla, että Jumala antaisi rakkauttaan meihin, jotta mekin voitais rakastaa. Musta on kuitenkin hienoo, että Jumala on täydellinen rakkaus ja kaikkea sitä, mitä tossa korinttilaiskirjeen luvussa kerrotaan. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä, eikä me voida olla, sillä ollaan syntisiä. Mutta on kuitenkin yks joka on täydellinen ja hän on Jeesus.
Jumala on täydellinen rakkaus. Me saadaan olla Jumalan lapsia, rakkauden lapsia. Onko sitä hienompaa? Jumalan rakkaus on salaisuus jota maailma ei ymmärrä.
Jumalan rakkaus on syvä kuin meri
ja laaja kuin maa
et voi sitä ymmärryksellä ymmärtää
Kuinka paljon maailma muuttuisikaan
jos rakastaisimme edes hieman
miten Hänkin rakastaa meitä?
Isän rakkauskirje on yksi koskettavimmista asioista. Se kolahtaa joka kerta hurjan kovaa. Siitä ymmärtää oikeasti kuinka paljon Jumala rakastaa. On hienoo olla Jumalan lapsi!
Jeesus rakastaa sua. Ota hänen rakkautensa vastaan ja rukoile. Rakastetaan ja muutetaan tää maa! Jumala on vierelläsi, eikä hylkää. Saatte kulkea yhdessä. Vaikka teemme pahaa ei Jumala antaisi meitä pois, sillä olemme Hänen aarteitansa. Eihän lapsen isä antaisi lastansa pahalle miehelle, jos tämä on tehnyt jotain väärin.
It's about you and God!
Blessings: Sussee
