Pieni tyttö, mekko kurassa
Pelkäsi kovin vanhempiensa raivoa
Kädet risti, apua pyysi
Peloistansa pääsi irti
Kotona puuroa
tytön lempiherkkua
Sai sitä
ja anteeksi tahroja
Pieni tyttö, puhdas mekko
luotti Jumalaan ikuisesti
Ristiä kantoi sydämellään
Voiman sai Taivaan Isän kämmenellä
Me saatetaan tehdä jotai pahaa ja me ollaan kaikki syntisiä, mutta Jeesuksen veren alla me ollaan saatu kaikki anteeks.
Jes.53:2-6
Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.
Jes.53:12
Minä annan hänelle paikan suurten joukossa, hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa, koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa.
Kantsii lukee toi koko Jesajan luvun 53. On meinaan kovaa tekstiä!
Itse varsinaista tekstiä kommentoimatta, runo oli erinomainen niin vertauskuvallisesti kuin myös sen konkreettisessa merkityksessä. Hienosti rakennettu!
VastaaPoistaKiitos! Musta se on ehkä parhain runo, jonka oon kirjottanu.
VastaaPoista