En ois ikinä uskonutkaan, että vuosi menis näin nopeasti! Vaikka nyt aattelen, että se on mennyt nopeeta, on tähän vuoteen liittynyt myös tosi hitaita hetkiä joiden oon halunnut menevän äkkiä pois. Itselläni nää hetket on ollu surun, stressin ja pelon hetkiä. No ei vuosi ole ollut ainoastaan pelkkää pakokauhua vaan on siihen sisältynyt ihania onnen hetkiä, joita en halua ikinä unhoittaa. Mun läheiset ovat olleet niin tärkeitä, etten olis selvinny tästä vuodesta muutoin. Isoin kiitos kuuluu kuitenkin ainoastaan Taivaan Isukille.
Mä opettelen koko ajan kiittämään Jeesusta kaikesta mitä mulla on. Fil.4:6-7: "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." Nää jakeet kolahtaa mun kohdalla tosi kovaa, sillä oon huomannut, että jos en ole rukoillut, kiittänyt Jumalaa en saa rauhaa vaan jotenkin vaan maailma riepottelee mukanaan. Mä haluun tehdä kuten tässä Raamatun kohdassa kehotetaan, sillä oon huomannu, että rukous kantaa pitkälle. Lisäks mun pitää jotenkin aktivisoitua enemmän rukoilijana, sillä Jeesus tahtoo sitä +mä jaksaisin silloin paljon paremmin. Ah, haluun vapautua ja rukoilla kuin Jumalan sotilas. Kuitenki huoli, stressi vie ajatukset mennessään. Mä uskon, että kun vaikeet ajat mulla menee ohi, Jumala on muokannu musta jotain sellaista mitä Hän haluaa minun olevan. Olen särkynyt saviruukku, jonka mestari muovaa käsissään uusiksi.
Toivoisin tätä rohkaisevana tekstinä, vaikka tää ei välttämättä siltä vaikuta :D
Mutta oikeasti, rukoilkaa hellittämättä! Kyllä Jumala huomaa ne pienimmätkin huokaukset ja tietää kaikki sinun ahdistuksesi. Rohkein mielin tulevaan vuoteen med Jeesus!
Oon jäässä autiomaassa, enkä oo päässyt eteenpäin. Nyt kuitenkin oon löytäny ihanan Jumalan keitaan ja täällä mä nyt juuri lepään tän kaiken huolen ja väsymyksen keskellä. Mun matkal nää keitaat on elintärkeitä! Matka on rankkaa, mutta Jumala virvoittaa.
Haluisinkin nyt kertoa jotakin maailman viettelykistä tän runon kautta.
Himoa
Ahneutta
Kaikenlaista pahuutta
Iloa
Rakkautta
Onko niitä tarjolla?
Näe
Ota
Maailma vie varmana
Seiso lujana
Jeesuksen rinnalla
koska siinä olet turvassa
Me mennään helposti maailman mukaan. Ainakin itse otan aina välillä siitä hyvän ja pahan tiedon puusta omenan ja maistan sitä. Silloin tekisi kovasti mieli syödä se omena loppuun. Kuitenkin mä pyydän aina Jumalaa auttaan mua pysymään lujana ja pääseen eroon mun synneistä. Jumala ei oo rankaissut mua virheitteni takia, vaikka kyllä mä sen rangaistuksen ansaitsen. Mä monesti virheen tehtyäni pakenen Jumalaa, sillä mua hävettää kuten Aatamia ja Eevaakin hävetti paratiisissa heidän tekonsa.
Jumala ei kuitenkaa ikinä hylkää ja poistu meidän rinnalta vaikka me saatetaan juosta Häntä pakoon. Mä oon niin monta kertaa saanut palata ja saanut anteeks mun teot vaikka mua hävettää tunnustaa ne Herralle. Hänen armonsa kestää ja Hän rakastaa <3
Mä kuljen tätä tietä vaikka se raskasta onkin. Mä kuljen kohti mun voittopalkintoani - Jeesusta, how ever how much I sin!
Koitetaan vastustaa kuitenkin viettelyksiä ja kuljetaan Herran tahdon mukaan.
Tässä lopuks viä mun tulkintani hyvän ja pahan tiedon puusta ^^
Vaikka mä voinkin vaikuttaa tosi vakavamieliseltä nyt, niin oon iloinen. Riemuitaan elämästä kun voidaan, eikä turhaan murehdita!
En mä täs nyt ajatellut runoa julkaista mut jotain ajatusta kuitenkin. Mä oon viimeset vuodet ollu ihan hukassa ja väsynyt ja stressaantunut. Mun stressi vaan kasvo kun koulu alkoi ja olin ihan huolissani kaikista kirjoituksista etc. joita mul on edessä. Mutta sitten tuli tää yks päivä. Huomasin, että stressi ja väsymys on poissa. Mä olin rukoillu asiaa Herralta, että mun ei tarttes huolehtii asioista ja stressata turhasta, ja se autto!!! Kiitos ylimmälle Herralle! Rohkasen teitäkin rukoileen ja jättään asioita Herralle vaikka tuntuis siltä, ettei Jumala kuule tai oo lähel, sillä ihmeitä tapahtuu! Halleluja! Ja just silloin kun meil on kamalinta, Herra on meidän lähellä, me ei vaan huomata sitä!
Onneni on olla Herraa lähellä <3
"Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki kansat, antakaa ylistyksen kaikua! Hän antaa meille elämän, hän ei salli jalkamme horjua. Sinä olet koetellut meitä, Jumala, puhdistanut ahjossa hopeaa. Sinä olet antanut meidän joutua verkkoon, olet pannut orjuuden taakan harteillemmme. Sinä olet antanut vihollisten ajaa ylitsemme, me olemme joutuneet tuleen ja veteen, mutta sinä olet avannut meille jälleen tien. --. Tulkaa, kaikki jotka palvelette Jumalaa, kuulkaa, kun minä kerron, mitä Jumala on minulle tehnyt. Minä huusin häntä avukseni ylistyslaulu jo kielelläni. Jos minulla olisi ollut paha mielessä, ei Herra olisi kuullut minua, mutta hän kuunteli, hän kuuli rukoukseni. Ylistetty olkoon Jumala! Hän ei torjunut rukoustani eikä kieltänyt minulta armoaan." Pslami 66:8-12, 16-20
Jos Jumala ei ois koskaan tullut mun elämään tai jos en olisi koskaan saanut edes tietää Hänestä, mä olisin elänyt koko elämäni hukassa miettien onko maailmassa mitään järkeä. Ja mä oon niin kiitollinen Hänelle siitä, että Hän tuli ja Hän ei ole hylännyt minua heikkoudestani huolimatta. Jeesuksessa oon vihdoin kokonainen.
"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." Matt.11:28
Jumala on todellakin virvoittava lähde. Näin kun koulu taas alkaa tulee stressiä ja huolia. Itsellänikin niitä on, sillä mulla on edessä yo-kirjoitukset. Toisaalta stressaan turhaan. Meidän pitäis mennä Jeesuksen luo kun meillä on huolia ja jättää ne kaikki hänelle. Se on todella virkistävää. Siitä saa uutta voimaa jaksaa. Ehkä tuntuu aluks ettei rukous auta, mutta myöhemmin huomaakin kuinka Jeesus on koko ajan pysynyt rinnalla.
"Me odotamme hartaasti Herraa, hän on meidän turvamme ja kilpemme. Hän on meidän sydämemme ilo, hänen pyhään nimeensä me luotamme. Herra, tue meitä uskollisesti, kun me panemme toivomme sinuun" -Psalmi 33:20-22
Jumala kutsuu mua ja muita kristittyjä sotaan. Meidän on aika nostaa päämme ja tehdä kaikkemme, jotta enemmän ihmisiä tulisi Jeesuksen luokse. Muistakaamme ruokkia myös itseämme. Tutustutaan Jeesukseen. Vietetään Hänen kanssaan aikaa. Rukoillaan ja luetaan Raamattua. Tulevaa emme osaa ennustaa, mutta jos Jumalaan me luotamme pääsemme kohti voittopalkintoamme!
"Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat." Fil.3:14
Muistakaamme myös noudattaa tärkeintä käskyä: rakastamista!
Mietin, pohdin... On maailmassa välillä vaikeaa. Mä huomaan kuinka itsekäs vaan oon. Mä oon omassa kuralammikossani, täällä mä hieron itseeni lisää niitä asioita, jotka satuttavat mua. Haukun itseäni ja huomaan vaan koko ajan ettei mun omat voimat vie eteenpäin. Sitä vain haluis olla niin hyvä uskova kuin vois vain olla. Haluis turvata Jumalaan ihan täysiä. Mua huvittaa kuinka näin kesällä kaikki meinaa vain unohtua.
Kuitenkin mä tiedän ettei Jeesus oo mua hetkeksikään hylännyt. Mä oon vaan kääntänyt hetkeksi selkäni. On pelottavaa kääntyä ja katsoa Häneen, sillä mä tiedän kuinka likainen oon. Kuitenkin mä saan tulla lapsen asemaan. Mä saan juosta Jeesuksen syliin. Mä en vaan uskalla. Pitäisi vain kääntyä ja antaa Herran puhdistaa kaikesta mitä mulla on.
Mä uskon... Mä uskon, että tästä tulee paras kesä, mitä mulla on koskaan ollutkaan Jeesuksen kanssa. Mä saan olla heikko, sillä Jumalassa mä oon vahva! Mä nostan katseeni ylös ja jatkan eteenpäin. Jeesus pitää kädestä.
Onpas taas kulunut pitkä aika siitä kun oon viimeks kirjoittanut! Monenlaista on tullut eteen ja tänään oon saanu pohtia ja toden teolla.
Mä olin tänää mun serkun lapsen kastejuhlassa. Aloin siinä miettiin, että ne asiat joita siinä tilanteessa sanotaan, on kyllä sellaisia, jotka sopii aikuiselle uskoon tulleelle, ei pienelle lapselle, joka ei tajua vielä mitään. Vaikka tosin uskon, että mun kaste tuli voimaan kun tulin uskoon. Kukin ajatelkoon miten ajattelee asiasta. Itse voin ainakin joutua miettiin sitä haluanko kastaa tulevaisuudessa lapseni.
Uskon, että lapset pääsee taivaaseen ilman kastettakin. Se uskohan on kaikkein tärkein. Otetaanpa esimerkki. Ristin luona ryöväri viimeisenä ajallaan tunnusti syntinsä ja uskoi Jeesukseen. Hän ei tarvinnut kastetta pelastuakseen. Pelastuminen ei ole kiinni kasteesta vaan uskomisesta. Kuitenkin kasteessa osoitamme kuuliaisuutemme Jumalalle. Jeesuskin kävi kasteella, eiköhän mekin silloin vain käydä! Jeesus myös käskee meitä kastamaan muita lähetyskäskyssään, mutta pitää huomata että kasteeseen liittyy samalla opettaminen.
Se mua myös ihmetyttää, että vanhemmilta kysytään: lupaatteko kasvattaa lapsen kristilliseen uskoon. Siinä vaiheessa tuntuu että vanhempien korvat heiluu. Nykyään kastaminen on vain tapa, jossa liitytään kirkkoon. Kirkko antaa meille vain hienoja palveluita maksua vastaan.
Tää asia on kuitenkin semmonen juttu josta vois keskustella ikuisuuden eikä siihen silti sais selvyyttä. Eikä meidän tarvikaan aina tajuta kaikkea vaikka ne herättääkin kysymyksiä. Jumala kyllä rakastaa meitä, ollaanpa me kastettu lapsikasteella tai aikuiskasteella.
Toinen juttu mistä sain ymmärrystä tänään oli kun mun serkku katso lastaan. Ne silmät! Niin täynnä rakkautta! Ja sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta, Jumala katsoo meitä ihan samalla tavalla! Mulle tuli tästä ihan mahtifiilis! Me ollaan Jumalan lapsia! Me saadaan olla Jumalan hoidossa ja Hän rakastaa meitä! Meidän ei tarvi osata mitään. Me saadaan olla kuin vauvoja Jumalan edessä. Jumala ei vaadi yhtään mitään! Mä en pysty tähän kuvaileen sitä mun intoo minkä sain tästä! Hehe, Jumala opettaa mulle itsestään koko ajan vain uutta! Tekis mieli kirkuu ja itkee onnesta! Rakastan Jumalaa! AAAA HALLELUJA!!!!
Ps. Tällä kertaa ei runoa, sillä en oo kirjotellu niitä vähään aikaan. Toivottavasti ens kerraks oisin tehny hyvän runon tänne. Tämmöstä tällä kertaa! Oo siunattu! -Susse
Aattelin kirjotella taas jotain pientä. Aihe ei oo kyllä mulla nii varma. Yleensä kirjotan kun inspiraatiota löytyy. Joten saa nähdä mitä tästä tulee.
Olin tässä viikonloppuna parisuhdeleirillä. Mä sain oppii kaikkee uutta ja ymmärrän kuinka tärkee mun poikaystävä oikeesti mulle. Meidän pienet asiat mitä yhdessä tehdään on tärkeitä ja ihania. On hienoo, että saa yhdessä palvella Jumalaa.
Sen voin sanoo, etten oo täydellinen uskova, mutta kuka olisi? Jeesus näkee meidät kaikki ja rakastaa meitä just sellasina kuin ollaan. Mä haluun yrittää parhaani ja tehdä parhaani! Jos me muututaan ja ollaan esimerkkinä niin tää maailmakin muuttuu. Senhän voi sanoo, että tää maailma on paha!
Elämä on seikkailu. Se on ainaista muuttumista. Se on rakastamista. Tärkeintä on että Jeesus on mukana! Mä en ainakaan muuten onnistuisi missään! Jumalan voimalla eteenpäin! Jumala rakastaa, rakastetaan mekin! Jumalalla on meille paikka. Suurin käsky mikä meille on annettu on, että meidän pitää rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseämme. Rakastetaan ja muutetaan tää maa!
Tänään Pitkäperjantaina saa palata ristin luo ja miettiä uskon perusjuttuja. Voi kun tekis niin useamminkin. Ristin sanoma on niin suuri ja mykistävä. Jeesuksen kuolema... Mä en tajua miksi Jeesus kuoli mun puolesta tai kenenkään meistä. Miksi tuo rakkaus on niin suuri?
Tunnustan oon syntinen, mutta Jeesus kuoli mun puolesta, jotta mä saisin tulla Isän lapseksi, saisin anteeksi ja palata. Mä en todellakaan ole hyvä uskova, mutta Jeesus ei oo hetkeksikään mua hylännyt! Jeesus ei odota multa ihmeitä. Hän tietää heikkouteni. Mä rakastan Jeesusta.
Kyyneleet vuosi
Golgatalla
Veri vuosi
Golgatalla
Vuoksi jokaisen meistä
Golgatalla
Anteeksi saatiin
Armo saatiin
Golgatalla
Kun Jeesus kuoli
Golgatalla
Mennään tänään ristiinnaulitun eteen ja pysähdytään.
Enpä oo pitkään aikaan kirjotellut ja se harmittaa mua, mutta nyt sitten sain idean. Mulla on ollu vähä pohdinnan alla ett mitä kirjoittais ja siks en oo kirjottanu. Kuitenkin sain ny aiheen viimeinkin viime perjantaina! Och det är kärlek!
Oon ollu iha innoissani ku mulle on taas avautunu se miten haluan elää. Mä haluan rakastaa. Se on semmonen voima, joka voi muuttaa kaiken. Se on ihan meistä jokaisesta itsestä kii miten eletään. Tarkoitan siis, että jos me eletään rakkaudessa ja rakastetaan nii voidaan muuttaa maailmaa. Tärkeintä olisi aloittaa niistä ihmisistä, jotka ovat lähellämme: perhe ja ystävät. Rakkaus on kaikista suurin ja se voittaa kaiken pimeyden! "Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus." 1.Kor.13:13.
Rakkaus on voimalähde
elämän tarkoitus
Jumalan totuus
Sitä ikävöitsee
sitä halajaa
sitä ilman ei voi elää
Jumalan rakkaus on täydellinen
se mistä saa
ilon
rauhan
vapauden
Jeesuksen veren alla
rakkaudesta tuli täydellinen
Jumalan rakkaus ei katoa
se pysyy
ja se on meille jokaiselle
Rakastetaan kuten hänkin rakastaa
muututaan ja rakastetaan
Ilman rakkautta ei olisi mitään
kaikki olisi turhaa jauhoa
rakkaus pysyy, muu katoaa
rakastetaan
Jumalakin rakastaa
Millasta meidän rakkauden sitten kuuluis olla? Vastaus löytyy juurikin ensimmäisen Korinttilaiskirjeen kolmannestatoista luvusta. "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii." 1.Kor.13:4-7
Useasti me ei olla semmosia, mitä rakkaus on. Me ollaan kärsimättömiä eikä jakseta odottaa. Tämä koskee myös sitä kun rukoilemme Jumalaa. Haluamme aina kaiken just silloin kun me sitä pyydetään, eikä odoteta sitä aikaa kun Jumala tahtoo sen antaa. Me ollaan kateellisia ja verrataan itseämme aina toisiin. Haluamme olla yhtä komeita tai kauniita kuin jotkut ovat. Haluamme olevan hyviä urheilussa tai piirtämisessä kuin toinen on. Kuitenkin Jumala loi meidät just tämmösiks mitä ollaan ja meidän pitäis olla siihen tyytyväisiä. Jumala rakastaa meitä just semmosina kuin ollaan. Me ollaan ylpeitä ja ylpistytään, jos meillä käy hyvin jossain asiassa. Se kovettaa sydäntämme ja meistä tulee vaikeasti lähestyttäviä. Me ollaan kovia, eikä lempeitä ja työnnetään muut luotamme pois. Me ollaan itsekkäistä ja kaikki on aina minä, minä, minä ja minä. Haluamme aina hyötyä kaikesta. Me yleensä katkeroidutaan ja muistetaan kaikki paha mitä meille on tehty. Ollaan anteeksiantamattomia. Miksei annettais anteeks kun Jumalakin on antanut anteeks meille kaikki syntimme? Me ilostutaan kun toiselle käy huonosti.
Jumala voi kuitenkin meitä muuttaa. Pitäisi rukoilla, että Jumala antaisi rakkauttaan meihin, jotta mekin voitais rakastaa. Musta on kuitenkin hienoo, että Jumala on täydellinen rakkaus ja kaikkea sitä, mitä tossa korinttilaiskirjeen luvussa kerrotaan. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä, eikä me voida olla, sillä ollaan syntisiä. Mutta on kuitenkin yks joka on täydellinen ja hän on Jeesus.
Jumala on täydellinen rakkaus. Me saadaan olla Jumalan lapsia, rakkauden lapsia. Onko sitä hienompaa? Jumalan rakkaus on salaisuus jota maailma ei ymmärrä.
Jumalan rakkaus on syvä kuin meri
ja laaja kuin maa
et voi sitä ymmärryksellä ymmärtää
Kuinka paljon maailma muuttuisikaan
jos rakastaisimme edes hieman
miten Hänkin rakastaa meitä?
Isän rakkauskirje on yksi koskettavimmista asioista. Se kolahtaa joka kerta hurjan kovaa. Siitä ymmärtää oikeasti kuinka paljon Jumala rakastaa. On hienoo olla Jumalan lapsi!
Jeesus rakastaa sua. Ota hänen rakkautensa vastaan ja rukoile. Rakastetaan ja muutetaan tää maa! Jumala on vierelläsi, eikä hylkää. Saatte kulkea yhdessä. Vaikka teemme pahaa ei Jumala antaisi meitä pois, sillä olemme Hänen aarteitansa. Eihän lapsen isä antaisi lastansa pahalle miehelle, jos tämä on tehnyt jotain väärin.
It's about you and God!
Neiti hyvä
Miksi olet apea?
Huulesi näyttävät rusinalta
Neiti hyvä
Tiedätkö mitä Jumala on tehnyt?
Hän loi sinulle suun
jolla hymyillä ja kiittää
Kaunis kuin aurinko, on sinun hymysi
Jumala pitää siitä syvästi
ja tiesitkö mitä?
Jumala hymyilee kun näkee sinut
Neiti hyvä
Iloitse elämän ruusuista Hänen kanssaan
Naura ja sure Hänen rinnallaan
Miksi ollaan surullisia? Mehän saadaan iloita! Jumalakin on iloinen ja naurava Jumala. Silloin kun menee oikein hyvin voitais iloita ja kiittää Jumalaa! Eikä anneta muiden masentuneisuuden tarttua meihin!
"Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta." -Sef.3:17
Pieni ankan poikanen
itseään arvottomana piti
mutta Jumala näki hänet
ja suloisena tätä piti
"Voi ymmärrä mikä aarre olet ankan poika
minun silmäteräni
Minulla on sinulle paikka
jossa täytät itsesi
Juuri tuollasena
siinä paikassa
olet minulle arvokkain ja tärkein."
Luonto on ihmeellinen
Kaunis satumaa
Jumalan luoma
Kevät
Kesä
Syksy
Talvi
jokaisessa viehätyksensä
Nautitaan niistä
luonnosta
vuodenajoista
sillä Jumala on ne meille luonut
Kiitetään siitä mitä Herra on luonut
ja luo
Siitä miten mahtava Herra on
Mä aina uudelleen ja uudelleen alan ihmetteleen tätä kaikkee kauneutta, jota ympärillämme on. Jumala on luonu tän kaiken. Kevään, kesän, syksyn ja talven. Talvi on ihanaa aikaa, kun Suomessa on lunta! Jos luonnossa kulkee, tulee satumaa mieleen. Pakkasessa lumi kimmeltää ja puut ovat saaneet kauniin peitteen, kuin juhlavaatteen päälleen. Keväällä jokainen saa alkunsa ja luonto herää henkiin. Luonnossa voi nähdä kun pieni puro alkaa solisemaan ja puissa on pikkiriikkisiä hiirenkorvia. Onneks meillä on kevät, sillä ilman sitä meillä ei ois kesää! Kesä tuo mulle mieleen lämmön ja vihreyden. Voi hetkeks unohtaa kylmyyden ja lämmitellä auringon loistaessa. Syksy on kaunis myös, sen värikkyyden takia. Myös syksyn harmaus ja sade on lumoavaa. Syksyn värikkyys tuo mulle iloa ja muistuttaa, että ei aina tarvitse olla masentunut. Sade puolestaan on virvoittavaa ja rauhoittavaa.
Jumala on luonut ihan kaiken! Tän nelivuodenaikaisen Suomen, aavikon ja sademetsät. Kaikki eläimet ja meidät ihmiset myös! Ollaan jotai tosi ainutlaatuista! Tän maailman lisäks meillä on avaruus, joka räjäyttää ainaki mun tajunnan. Meillä on suuri Jumala!
Ylistetään ja kiitetään Jumalaa tästä kaikesta!
Siinä mä olin.
Istuin keinussa, luonto ympärilläni
Siinä mä olin
Ylistin
Siinä mä olin
Kävelemässä avojaloin nurmikolla
Luonto, maaseutu ympärilläni
Siinä mä olin
Ymmärisin vain murto-osan Jumalasta
Siinä mä olin
Ylistin
Täs on viä tämmönen video, jonka mun paras ystävä on tehnyt.
Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä. Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä. Jumala sanoi: "Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan." Jumala teki kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle. Niin tapahtui, ja Jumala nimitti kannen taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni toinen päivä. Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin." Ja niin tapahtui. Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä." Ja niin tapahtui. Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä. Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle." Ja niin tapahtui. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä. Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla." Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät, sekä kaikki siivekkäiden lajit. Jumala näki, että niin oli hyvä. Hän siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä." Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä. Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit." Ja niin tapahtui. Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu." Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit." Niin tapahtui. Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä. -1.Moos
Toivottavasti jaksoit lukee ton pitkän Raamatunluvun. Tämmöst tällä kertaa. Hope you enjoyed!
Siukkui: Susse
Likainen, kostea, pimeä tie
ei toivoa lähimail
Yhtäkkiä valo edessäin
kohti minua kulkee
Nään kasvot rakkauden
Ne minua katsoo
Rakkaus sanoo:
Tässä oon
en sua hylkää
jatketaan matkaa yhdessä eteenpäin
Rakkauden kanssa
tien rumuus häviää
on vain minä ja Hän
minä ja Jeesus
Tie. Tuo sana joka kertoo mulle kaikkee. En tiedä miks, mut mulle tie on aika tärkeä aihe, ja oon kirjottanu siitä ainakin nää pari runoa (toinen on tos alhaalla). Elämä on tie. Me kuljetaan sitä ja emme tiedä mihin se vie. Se voi kulkea metsän siimeksessä, vuoristossa, niityllä tai laajalla maantiellä. Ihan missä vaan. Mun tiellä tärkeintä kuitenkin on, että Jeesus kulkee mun vierellä, eikä lähde siitä mihinkään. Jeesus on ainakin luvannut mulle, ettei Hän hylkää mua vaikka mikä ois. Mä kompuroin ja kaadun tällä tiellä, mutta Jeesus nostaa mut aina ylös ja sanoo että jatketaanpas sitten. Jeesus tarjoo kättään sunkin tiellä, mutta tartutko siihen?
Siinä tiellä, jolla olet
ÄLÄ KATSO TAAKSE
Siinä tiellä, jolla olet
HUOLET VOIVAT PAINAA
Siinä tiellä, jolla olet
JEESUS VIERELLÄ KULKEE
Pieni tyttö, mekko kurassa
Pelkäsi kovin vanhempiensa raivoa
Kädet risti, apua pyysi
Peloistansa pääsi irti
Kotona puuroa
tytön lempiherkkua
Sai sitä
ja anteeksi tahroja
Pieni tyttö, puhdas mekko
luotti Jumalaan ikuisesti
Ristiä kantoi sydämellään
Voiman sai Taivaan Isän kämmenellä
Me saatetaan tehdä jotai pahaa ja me ollaan kaikki syntisiä, mutta Jeesuksen veren alla me ollaan saatu kaikki anteeks.
Jes.53:2-6
Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.
Jes.53:12
Minä annan hänelle paikan suurten joukossa, hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa, koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa.
Kantsii lukee toi koko Jesajan luvun 53. On meinaan kovaa tekstiä!
Uusi vuosi ja aloitettu blogi!
Aattelin alottaa tänne kirjottamisen, mutta ei hajuakaan mistä syystä! Toivoisin, että mun runot vois antaa sulle jotain. Alotin runojen kirjottamisen joskus 2010 vuoden lopussa, kun mietin miten voisin purkaa mun ajatuksia ja tunteita ja tähän sitä ollaan tultu. Ehkäpä haluun tällä blogilla jakaa mun ajatuksia uskostani Jeesukseen. Toivottavasti nautit.
Mä en oo viisas
mä en oo rikas
En osaa rakastaa
itseäni
toisia
En osaa auttaa
itseäni
toisia
Jeesus on kaikkea
Sitä mitä mä en
Sitä mitä mä haluun
Me ollaan tiimi
mä ja Jeesus
Mun ei tarvii osata
Jeesus osaa
Mä kelpaan
ja Jeesus rakastaa
Mulle usko on tätä, ett kelpaan Jeesukselle just tälläsenä, ja kaikkee mitä mä en oo niin Jeesus on.
