Jumalan kotkat

Tämmönen pikkunen postaus aiheesta, joka on puhutellu mua nyt.

Jesaja 40:31
"mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy."

Elo Jeesuksen kanssa on mulla nyt hiljaista, huokailua. Herra kuitenkin alkoi puhuttelemaan mua tällä aiheella, kun ensin luin tämän kohdan. Tämän jälkeen näin myrskypilvessä käärmeen. Muutaman päivän päästä tuo käärmeenmuoto näkyi taas pilvissä, mutta silläkertaa käärmeen suusta lähti jotain. Se oli kotka. Joskus mulla on semmonen tapa, että alan pohtimaan yrittääkö Jumala mua tällä tavoin puhutella. Olisinko itse tuo kotka, joka pääsee eroon pahasta käärmeestä.

Monesti asiat tulevat itselle henkilökohtaisiksi, mutta tämä varmasti soveltuu monelle. Me jaksetaan olla tässä julmassa maailmassa, kun odotamme Jeesusta. Me saadaan Häneltä uutta voimaa elämään, päästään siivillemme. Luotetaan Hänen työhönsä. Siihen, että Hän kuljettaa meitä juuri sitä tietä, mitä meidän tulee käydä.

Jesaja 48:17
"Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka lunastaa sinut vapaaksi: -Minä olen Herra, sinun Jumalasi, Minä opetan sinulle, mikä on sinulle hyväksi, minä opastan sinua tielläsi."

Tässä vielä Riku Rinteen tekemä kappale aiheeseen liittyen.

-Susse

Kun mä Sinut kohtasin

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa siitä, miten löysin Jeesuksen mun elämääni (kiitos ehdotuksesta ^^). Taustana voisin kertoa, että minulla on aina ollut lapsenusko, mutta ajattelin pienempänä, ettei Jumalalla voisi olla muuta merkitystä elämästä. Hän oli ehkäpä kaukainen ja kuuli kyllä rukoukset.

Olin suunnilleen kuudennella luokalla ja n.12-13 vuotias, kun mun äiti sai aivoverentulpan. Siitä seurasi hänelle näkökenttäpuutosta ja häikäisyä, onneksi ei sen vakavampaa. Tällöin mun äiti löysi Jeesuksen elämäänsä ja alkoi käymään seurakunnassa. Lopulta äiti alkoi viemään meidän koko perhettä seurakunnan tilaisuuksiin. Muistan kuinka outoa oli nähdä ihmisten ylistävän Jeesusta. He seisoivat ja kohottivat käsiään ilmaan. "Noi on ihan outoja" oli mun ajatus tuolloin.

Erään tilaisuuden aikana, kun kysyttiin, ketkä haluais alkaan seuraan Jeesusta, mä aloin miettiin toden teolla. Pitäisikö vai eikö pitäis? Mun sisaret lähtivät ihan innoissaan mukaan epäröimättä ja sanoivat mulle tuu säkin (niissä illoissa pyydettiin ihmisiä tuleen eteen, jotka halus antaa elämänsä Jeesukselle). "En mä halua mennä tonne" oli mun päälimmäinen ajatus koko ajan. Mutta sitten mun sisällä alkoi kuumottaan, miksen mä alkais seuraan Jeesusta, enhän mä voi mitään menettääkään, ja lähin marssien kohti lavaa. Mua jännitti ihan sairaasti. Tuona iltana mun koko perhe otti Jeesuksen elämäänsä (paitsi äiti, joka oli tehnyt sen jo aiemmin.)

Silloin kun mä tulin uskoon, mulle tuli tosi tärkeeks ylistäminen, se jota pidin ensin ihan outona. Ylistys on aina ravitsenut mun uskoa ja pitänyt mut iloisena. Laulaminen on ollut mulle aina helpoin tapa lähestyä Jumalaa, kun Raamatun lukeminen ja rukoileminen on pikkasen hankalempaa. Varmaan monelle muullekin Raamatun lukeminen on haastavaa, mulle se on siks etten muutenkaan välitä paljoa lukemisesta. Nykyään kun olen vanhempi tajuan Raamatun merkityksen elämässäni paremmin ja löydän aina uudelleen ja uudelleen kohtia jotka kolahtavat. Musta Jumala puhuu vahvasti Raamatun kautta, rohkaisten ihan mulle ajankohtasissa asioissa.

Jumala on ohjannut mua elämässä ihmeellisellä tavalla, pääsin seurakuntayhteyteen ja sain alkaa palvella. Oon löytäny itselleni miehenkin. Riparit oli mun elämässä kulta-aikaa. Varsinkin isosena musta oli ihanaa kohdata nuoria, ja antaa itsestään niille niin paljon kun pystyi. Oi mä kaipaan niitä aikoja! Nyt Jumala kutsuu mua toisella tavalla, en osaa selittää sitä täysin, mitä se on, mutta se liittyy varmasti lapsiin ja nuoriin. Tämän takia oonkin sitten ajatellut opiskella sosionomiksi.

Elämä on mulle seikkailua Jeesuksen kanssa. Hänestä oppii koko ajan uutta, ja Hänen merkityksensä kasvaa koko ajan omassa elämässäni. Aina elämä on toki vaikeeta, mutta kaikesta selviää Jeesuksen kanssa.

Ja niin tekin selviätte! -Susse

Syntinen, mutta armahdettu

Minä pieni ihminen

en osaa

Minä pieni ihminen

olen huono

Kuulostaako tutulta? Musta ainakin kuulostaa. En osaa pitää itseäni hyvänä, koska olen syntinen ja teen syntiä. Petyn aina itseeni, sillä en tee kuten oikeasti haluaisin syvällä sydämessäni tehdä. Tuntuu etten pääse ylös enkä eteenpäin. Tässäkö tämä elämä sitten on?

EI! Kaikki tuollaiset ajatukset ovat valhetta! Ne eivät kerro siitä, millainen ihminen todella olet. Sun ajatukset itsestäsi, eivät anna totuutta siitä, millaseks Jumala on sinut luonut. Jumalalla on suunitelma sulle ja mulle. Uskotaan ja luotetaan siihen.

"Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmsi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!" 

Psalmi 139:13-17

Kun oon miettinyt näitä asioita, Jeesus kertoi mulle jotain..kertoi, että vaikka mä olisin kuinka syntinen ja heikko, niin Jumala katsoo mua hänen lävitseen. Siinäpä mietittävää sitten meille kaikille. Jeesus kuoli ristillä, mun ja sun puolesta. Hänen takiaan me saadaan syntimme anteeksi ja lähestyä Jumalaa. Lisäksi juuri heikkoudessa olemme vahvoja. Emme itsemme tähden, vaan Jeesuksen.

Rukoile, että saisit huonot ajatukses itsestäs pois ja että Jumala näyttäis sulle suunitelmansa sua kohtaan. Jeesukselle avautuminen on auttanut ainakin mua näkemään asiat toisella tavalla, Hänen tavallaan. Ajattele myös miten Jeesus katsoo sua! On auttanut ainaskin mua, jos tunnen itseni rumaksi taikka huonoksi. Kaikki ei aina ole helppoa, myönnän sen, mutta mä haluan ainakin yrittää rukoilla.

Lopuks: sä oot ihana, kaunis/komee, ja upee persoona just sellatteena kuin oot, vaikka kuinka sinä itse tai joku muu väittäiskin toisin. Sinä oot ihme, suuri ihme!

Minä pieni ihminen

olen syntinen

mutta Jeesuksessa anteeksi saanut

Minä pieni ihminen

olen ihme

ja Jumalan mahtavissa käsissä

Ps. Jospa tähän kirjottamattomuuteen löytyis ratkaisu: Halusitko sinä tietää jotain, ehdottaa jotain aihetta? :)

Bless: Susse

Oisko jo aikaa?

Vad säger jag nu? Hyvää uuttavuotta! Näin jälkikäteen... Lulisin, että näiden kahden ekan kuun jälkeen oon taas valmis skriivailee tänne jotain mun elämästä ja tietysti yritän saada runoi aikaseks! Oon tosi pahoillani, etten oo kirjottanu tänne kahteen kuukauteen, mutta mulla on ollut aika paljon kouluhommia eikä ole tullut ideaa, mistä tänne nyt kirjoittaisi. Nytpä on sit lukuloma, ja ruotsin ja pitkän matikan lisäks mulla pitäis olla aikaa kirjoitella tänne!

Mulla on hyvin paljon odotuksia tästä vuodesta. Mulla oli penkkarit, kirjoitukset tulossa ja joulukuussa lakkiaiset! JJES! Sen jälkeen pääsen opiskeleen sitä mitä oon halunnu nyt kovasti, nimittäin sosionomiksi! Tää tulee olemaan varmasti myös Herran vuosi! Mä haluun tutustuu Jeesukseen enemmän, ja täyttää sen paikan, jonka Jumala on mulle antanut. Suosittelen myös teille muillekin, kannattaa tuntea Jeesus henkilökohtaisesti elämässä. Ite en oo katunu hetkeäkään, kun aloin seuraamaan Häntä! Olkoon vuotemme täynnä Herran viisautta ja odottamista!

-Bless: Susse

Enemmän Sua

Vähemmän mua

Sun kirkkautta Jeesus meissä

ja tulevissa teissä

Tee rakkaudellas tietä 

jotta sokeet sais nähdä

ja nukkuvat herätä

Enemmän Sua

Vähemmän mua

Uuteen vuoteen rukoillen ja kiittäen

Vuotta ei kauaa jäjellä

ja mulla on toiveita vielä jäljellä

Jos saisin vain sut tavoittaa

ja ylös nostaa

Voisit huomata:

rukous auttaa

Jeesusta tavoitella kannattaa

En haluu omaa valtaa tavoittaa

Vaan Hänen valtaa korottaa

joka oli, on ja joka tuleva on

Jos elämässäin vois ain vain Jeesus loistaa

ois se vaan hyvä

sillä itsekkyys välil liikaakin ottaa tilaa

On Herra tää mun toive

vahvista ja ohjaa

ensi vuoteen kätesi ohjaa

Mä haluun vain Sua

 en muuta oo koskaan tarvinnutkaan

En ois ikinä uskonutkaan, että vuosi menis näin nopeasti! Vaikka nyt aattelen, että se on mennyt nopeeta, on tähän vuoteen liittynyt myös tosi hitaita hetkiä joiden oon halunnut menevän äkkiä pois. Itselläni nää hetket on ollu surun, stressin ja pelon hetkiä. No ei vuosi ole ollut ainoastaan pelkkää pakokauhua vaan on siihen sisältynyt ihania onnen hetkiä, joita en halua ikinä unhoittaa. Mun läheiset ovat olleet niin tärkeitä, etten olis selvinny tästä vuodesta muutoin. Isoin kiitos kuuluu kuitenkin ainoastaan Taivaan Isukille.

Mä opettelen koko ajan kiittämään Jeesusta kaikesta mitä mulla on. Fil.4:6-7: "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." Nää jakeet kolahtaa mun kohdalla tosi kovaa, sillä oon huomannut, että jos en ole rukoillut, kiittänyt Jumalaa en saa rauhaa vaan jotenkin vaan maailma riepottelee mukanaan. Mä haluun tehdä kuten tässä Raamatun kohdassa kehotetaan, sillä oon huomannu, että rukous kantaa pitkälle. Lisäks mun pitää jotenkin aktivisoitua enemmän rukoilijana, sillä Jeesus tahtoo sitä +mä jaksaisin silloin paljon paremmin. Ah, haluun vapautua ja rukoilla kuin Jumalan sotilas. Kuitenki huoli, stressi vie ajatukset mennessään. Mä uskon, että kun vaikeet ajat mulla menee ohi, Jumala on muokannu musta jotain sellaista mitä Hän haluaa minun olevan. Olen särkynyt saviruukku, jonka mestari muovaa käsissään uusiksi.

 Toivoisin tätä rohkaisevana tekstinä, vaikka tää ei välttämättä siltä vaikuta :D

Mutta oikeasti, rukoilkaa hellittämättä! Kyllä Jumala huomaa ne pienimmätkin huokaukset ja tietää kaikki sinun ahdistuksesi. Rohkein mielin tulevaan vuoteen med Jeesus!

Bless: Susse

Oman onnen sepät

Kulkien kaduilla, oman onnensa seppä

Ei välillä tiennyt minne suuntaan mennä

Hän uskoi

luuli

ett oikee tie tää nyt oli

Mut vaik hän varma oli

neuvoo kysyi

ja harhaan kulki

ei tiennyt hän paremmasta

pimeässä oli

harhailemassa

Mut kun Aurinko nousee

Hän ymmärtää

Polku oikea valossa kimmeltää

Maailma vie mukana?

Oon jäässä autiomaassa, enkä oo päässyt eteenpäin. Nyt kuitenkin oon löytäny ihanan Jumalan keitaan ja täällä mä nyt juuri lepään tän kaiken huolen ja väsymyksen keskellä. Mun matkal nää keitaat on elintärkeitä! Matka on rankkaa, mutta Jumala virvoittaa.

Haluisinkin nyt kertoa jotakin maailman viettelykistä tän runon kautta.

Himoa

Ahneutta

Kaikenlaista pahuutta

Iloa

Rakkautta

Onko niitä tarjolla?

Näe 

Ota

Maailma vie varmana

Seiso lujana

Jeesuksen rinnalla

koska siinä olet turvassa

Me mennään helposti maailman mukaan. Ainakin itse otan aina välillä siitä hyvän ja pahan tiedon puusta omenan ja maistan sitä. Silloin tekisi kovasti mieli syödä se omena loppuun. Kuitenkin mä pyydän aina Jumalaa auttaan mua pysymään lujana ja pääseen eroon mun synneistä. Jumala ei oo rankaissut mua virheitteni takia, vaikka kyllä mä sen rangaistuksen ansaitsen. Mä monesti virheen tehtyäni pakenen Jumalaa, sillä mua hävettää kuten Aatamia ja Eevaakin hävetti paratiisissa heidän tekonsa.

Jumala ei kuitenkaa ikinä hylkää ja poistu meidän rinnalta vaikka me saatetaan juosta Häntä pakoon. Mä oon niin monta kertaa saanut palata ja saanut anteeks mun teot vaikka mua hävettää tunnustaa ne Herralle. Hänen armonsa kestää ja Hän rakastaa <3

Mä kuljen tätä tietä vaikka se raskasta onkin. Mä kuljen kohti mun voittopalkintoani - Jeesusta, how ever how much I sin!

Koitetaan vastustaa kuitenkin viettelyksiä ja kuljetaan Herran tahdon mukaan. 

Tässä lopuks viä mun tulkintani hyvän ja pahan tiedon puusta ^^

Vaikka mä voinkin vaikuttaa tosi vakavamieliseltä nyt, niin oon iloinen. Riemuitaan elämästä kun voidaan, eikä turhaan murehdita!

-Susse